”Apokalyptisten kertomusten hallitseva teema on yleensä pako nykyisyydestä tulevaisuuden turvapaikkaan, joka olevaisen maailman rakenteita järkyttämällä pakottaa esiin tarkkaan määrätyn arvojärjestelmän, joka on kyseisen teoksen kirjoittajan toiveiden ja odotusten mukainen. Apokalyptisen kirjallisuuden taustalla on aina ihmisryhmiä, jotka kärsivät uskonnollisesta, sosiaalisesta ja poliittisesta painostuksesta eivätkä näe ratkaisua suorassa toiminnassa ja siirtyvät näin aikaan, jolloin kosmiset voimat ottavat vallan ja tuhoavat heidän vihollisensa heidän puolestaan. Tässä mielessä täytyy sanoa, että jokainen apokalyptinen kirjoitus kantaa raskasta utopistista kuormaa, valtavaa toivon varantoa, mutta liittyy nykyhetkessä murheelliseen luopumiseen.- Carlo Maria Martini (1927–2012) maaliskuussa 1995 kirjeessään Umberto Ecolle.
Saattaisimme ehkä nähdä jotakin samankaltaista niissä erillisissä kirjoituksissa, joista tuli osa Ilmestyskirjaa sellaisena kuin me sen tänään tunnemme. Mutta kun se luetaan kristillisestä näkökulmasta, evankeliumien valossa, kirjan painopiste ja merkitys muuttuvat. Se ei ole heijastusta turhautumisesta nykyhetkeen vaan täyteyden kokemuksen pidentämistä — toisin sanoen ”pelastusta” sellaisena kuin se alkukirkossa kuvattiin. Ei ole, eikä tule olemaan, sellaista voimaa, ihmisestä tai Saatanasta, joka voisi horjuttaa uskovien toivoa.
Tässä mielessä olen kanssanne samaa mieltä siinä, että tänään huoli maailmanlopusta on tyypillisempää maallisessa kuin kristillisessä ajattelussa.”
Umberto, E. ja Martini, C. M. (1996/2002) Mihin uskot jos et usko? Kirja-Aurora.
Kuva: John Martin, Great Day of His Wrath (1851–53) © Web Gallery of Art, personal use
